Munuaissairaudet


Kääpiöbullterriereillä esiintyy pääasiassa kahta perinnöllistä munuaissairautta: perinnöllinen munuaistulehdus (nefriitti) ja polykystinen munuaissairaus (PKD). Molemmat ovat ns. hiljaisia tappajia, sairaus todetaan usein vasta, kun munuaisten toiminta merkittävästi heikentynyt.

Oireita ovat huono ruokahalu, laihtuminen, oksentelu sekä lisääntynyt juominen ja virtsaaminen...

Virtsasta ei normaalisti löydy juuri ollenkaan proteiineja, koska munuaiset suodattavat ne pois hyvin tehokkaasti. Munuaisvaurioissa virtsan proteiinipitoisuus lisääntyy (proteinuria).

Perinnöllinen munuaistulehdus
Perinnöllisen munuaistulehduksen seulonnassa käytetään virtsan proteiini-kreatiniini suhdetta kuvaavaa virtsatestiä, UPC-testi (u-prot/krea-testi). Bullterriereillä u-prot/krea-suhde tulisi olla alle 0,3. Vaihtoehtoisesti voidaan katsoa SDMA-testi verestä (symmetrinen dimetyyliarginiini verestä. SDMA-pitoisuuden on huomattu nousevan hieman ennen kuin munuaisten toimintahäiriö näkyy UPC-arvossa. Viitearvot: normaali tulos 0-15ug/dl, raja-arvoinen tulos 15-20ug/dl ja kohonnut tulos yli 20ug/dl.

Virtsanäytteen otto ja tutkiminen

Virtsanäytteen ottotapa ja käsittely voivat vaikuttaa virtsanäytteen tulkintaan. Virtsanäyte voidaan 
ottaa kolmella eri tavalla: vapaasti laskettuna, kystosenteesillä eli rakkopunktiolla tai katetroimalla.
-Vapaasti laskettu virtsanäyte voidaan ottaa kesken normaalin virtsaamistapahtumaniin, 
keskivirtsasta, jolloin kontaminaatioriski on mahdollisimman vähäinen. 
-Katetroinnissa steriili katetri työnnetään aseptisesti virtsaputken kautta virtsarakkoon. 
-Kystosenteesissä virtsanäyte otetaan rakosta vatsanpeitteiden läpi punktoimalla neulan ja ruiskun avulla ultraääniohjauksessa. Kystosenteesimenetelmällä otetusta virtsanäytteestä saadaan tehtyä 
luotettava bakteeriviljely. 

Bullterrierin polykystinen munuaissairaus (PKD) on bullterriereillä esiintyvä sairaus, jonka aiheuttaa geneettinen mutaatio PKD1-geenissä. PKD-sairauteen on olemassa geenitesti (mm. Laboklin, MyDogDNA), tulokseksi saadaan normaali tai altis. 

PKD on parantumaton krooninen sairaus, jolle on ominaista munuaiskystien muodostuminen. Sairauden vakavuusaste vaihtelee tapauskohtaisesti ja kliiniset oireet riippuvat munuaisten kystien koosta ja lukumäärästä. Kystien koko kasvaa ja määrä lisääntyy vähitellen. Sairaus johtaa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan yleensä keski-ikään mennessä. Kliiniset oireet ilmenevät vähitellen, oireisiin kuuluu ruokahaluttomuutta, painon menetystä, lisääntynyttä juomista ja virtsaamista.

Bullterrierin PKD periytyy autosomaalisena dominoivana ominaisuutena, joka tarkoittaa että jo yksi virheellinen alleeli aiheuttaa sairastumisen. Molemmilta vanhemmiltaan virheellisen alleelin perineet pennut (homotsygootti) kuolevat yleensä aina jo ennen syntymäänsä. Heterotsygooteille sairaus kehittyy yleensä hitaasti, munuaissairauden oireet ilmenevät joillakin vasta seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä, mutta voivat ilmetä jo 2:kin vuoden iässä.

Sairauden etenemistä voidaan jonkin verran hidastaa ja koiran elinikää ja elämänlaatua parantaa tukiruokavalion ja -lääkitysten avulla. Ennuste on yksilöllinen, ja siihen vaikuttaa koiran kunto, ikä, sairauden etenemisen aste ja mahdolliset muut sairaudet. Koiralle määrätään erikoisruokavalio diagnoosin vahvistuttua. Usein tarvitaan myös lääkityksiä, kuten mahahapon eritykseen vaikuttavia lääkeaineita, pahoinvoinninestolääkkeitä ja tulehduksiin antibiootteja sekä joskus verenpainelääkitys